410.

Itkisitkö onnesta

Itkisitkö onnesta,
jos panisin sua kunnolla.
Kun väität etten uskalla
enää ajaa silmät ummessa.

Kovin helposti ei kiinni saa
sitä kadonnutta nuoruutta.
Ja mieletöntä fiilistä,
kun on ensikertaa kännissä.

No ehkä elämässä tarvitsee
joskus selitellä itselleen.
Ja eritellä mielessään,
miksi kuviot on pielessään.

Kun sitä tuskin edes
voi aavistaa unissaan
kuka saa ja kenelle annetaan,
ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan.
Se vituttaa ei saa
sut vaikka kantapaikasta kannetaan.
Ulos asti rauhoittumaan,
kun hakemalla syitä haetaan.

Se luoti tuli oviaukosta,
ohiajavasta autosta.
Otti kitarasta kimmokkeen
ja osui portsaria pohkeeseen.

Ja vaikka alle varttitunnissa
oli virkavalta paikalla.
Ja koko kylä saatiin saarroksiin
kun tekijätkin tiedettiin.

Ei löydetty kuin
pelkkä rämisevä peltisanko täynnä luodinreikiä.
Ja bussipysäkiltä kylmissään sen tyttöystävä
kassi kädessään.

En tiedä yritinkö ollenkaan
edes painaa jarrupoljinta.
Vai unohdinko jarruttaa
siinä sohjoisessa kaarteessa.

Mä olen pahoillani kaikesta.
Mua turha pahalla on muistella.
Vastaantulijoiden kaistalla
on vittumaista luistella.

Kun sitä tuskin edes
voi aavistaa unissaan
kuka saa ja kenelle annetaan,
ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan.
Se vituttaa ei saa
sut vaikka kantapaikasta kannetaan.
Ulos asti rauhoittumaan,
kun hakemalla syitä haetaan.

Mutta mitään älä tunnusta.
Älä kerro edes vauvasta.
Kukaan kuitenkaan ei ymmärrä
mitä koettu on yhdessä.

Minä kortin lupaan postittaa
jostain vähän kauempaa.
Jos sitä perille en muuten saa,
sen tuuli sulle kuljettaa.

Itkisitkö onnesta.