502.

Lapsuuden toverille

Sä kasvoit neito kaunoinen isäsi majassa.
: ,: Kuin kukka kaunis suloinen,
vihreellä nurmella. : ,:
 
Lapsuuden ajan hellimmän, sä leikit kanssani.
: ,: Ja olit ainoo paras ystäväin
ja ainoo iloni. : ,:
 
Maailma sitten vieroitti pois meidät toisistaan.
: ,: Vaan sua, armas, iäti,
mä muistan ainiaan. : ,: