Rosvo-Roope

Jos täytätte mun lasini niin tahdon kertoa
tään surullisen tarinan joll’ ei oo vertoa
Se on laulu merirosvosta Roope nimeltään
joka sydämiä särki missä joutui kiertämään.
 
Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään
ja opetuksen saanut oli omalta isältään
Mutt’ tyttö jota lempi hän oli petturi
Ja siksi tuli Roopesta nyt julma ryöväri.
 
Viel’ Itämeren rannikot ne Roopen muistavat
Ja naiset Pietarinkin vielä päätään puistavat
Ja Suomenlahden kaupungit tuns’
Roope ryövärin
Ja suuri oli pelko vielä Kokkolassakin.
 
Ei neito Viron rannikon unhoita milloinkaan
kun Rosvo-Roopen kanssa hän
joutui kapakkaan
He söivät mitä saivat ja joivat tuutingin
ja tyttö poltti sydämens’ mutt’ Roope sikarin.
 
Ei tiennyt impi Oolannin kuink’ oli laitansa
kun Rosvo-Roope pestäväks’ vei
hälle paitansa
Yks’ nappi oli irti, hän ompeli sen kiinn’
ja samalla hän ompeli myös sydämensä siin’.
 
Sai Roope viimein palkkansa,
hän on nyt Suomessa.
Ja jossain jokivarressa lie lossivahtina
Hän lesken eessä nöyrtyi ja joutui naimisiin
ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin.