Kun gongi se pauhaa, kansa saa laulaa,
yhdess’ riemuiten, on tullut se aika,
mieletön taika, uutten juomien.
Ja tuoppeja, kannuja, saaveja, pannuja,
pöytiimme kannetaan,
näin valinnan vaikeus, päätöksen haikeus,
meille tarjoillaan.
Kun pulloissa kirkasta, juomaa niin vilkasta,
jälleen kerran on,
me laskemme kaljamme,
nostamme maljamme, päätös pulmaton.
Jok’ tippasen, tilkkasen, viimeisen hiukkasen,
kaadamme nauttien,
ei hukkaan saa heittää, silmiä peittää,
kaadon turmellen!
Täydestä puolet ja puolesta pienet,
pienestä sievät ja sievästä lievät,
lievästä vievät ne vietävät nurkkaan,
nurkasta huikkaan ja sieltä luikkaan:
“Skoolata tahdomme kaikille veikoille,
snapsi käy kaikille, mutta ei heikoille.
Pidetään hoppua, laulu saa loppua,
nostakaa malja kun juhla on!”