717.

Vesipoikien marssi

(Säv. Kapteeni katsoi horisonttiin)

Pois se meistä, että täällä maisteltais’
noita pahan tuomia alkoholijuomia.
Vaikka henki keltä täällä haisteltais’,
niin huugo raikas sois’.

Hurraa, me nuoret vesipoijat,
pää on selvä meillä aina,
krapulat ei meitä paina.
Hurraa, me nuoret vesipoijat,
meillä luonto raitis on.

Säyseästi näin, kun aina elelee,
itseksensä hissuksiin nenä kirjassansa kiin’.
Tarmokkaasti lasiin aina sylkäisee,
siitä riemu verraton.

Hurraa, me nuoret vesipoijat,
pää on selvä meillä aina,
krapulat ei meitä paina.
Hurraa, me nuoret vesipoijat,
meillä luonto raitis on.

Paha perii riettauden sellaisen,
jota toiset harjoittaa, kun he itsens’ juovuttaa.
Sukukunnan turman tuopi tuollainen,
kulttuurin turmion.

Hurraa, me nuoret vesipoijat,
pää on selvä meillä aina,
krapulat ei meitä paina.
Hurraa, me nuoret vesipoijat,
meillä luonto raitis on.